maanantai 14. kesäkuuta 2010

sataa, sataa ropisee...








Illalla sato aika kivasti ja sade ajoittui agitreenien loppupäähän, onneks kumpikaan koirista ei kavahda sadetta. Siinä sai mukavan pesun esteitä kantaessa ja kotona jatkui. Lähdin kuvailemaan sadetta, pakkohan se oli, kun oli jo valmiiks märkä ;).

Sitten itse reeneihin. Ekaksi Roipen kanssa, ratana kolmosten hyppärin alku, aika kiemuraa. Aluksi en vain osannut ohjata koiraa oikein, kouluttaja ehdotti toista ohjaustyyliä, mutta halusin onnistua tolla. Kyllähän se siitä sitten sujui. Seuraavaksi rataa vähän muutettiin, samantyylistä kiemuraa. Alusta olin ihan älyttömän tyytyväinen!! :DD Siis koira toimi aivan täydellisesti ja ehkä mäkin sit osasin ohjata! 8D Vitsi jos osaisin joka kohdassa ohjata niin hyvin nii radathan olis tosi nättejä! Jotenkin se meni vaa nii sujuvasti ja automaattisesti, ei ehkä pitäis junnata niitä ohjauskuvioita hirveesti, koska sitten niistä tulee vaa suurempia ongelmia. Ja mä tosiaan peruutin aika hyvin! Koiran käännökset oli ok. Loppuratakin meni puhtaasti, mutta siinä nyt ei sit mitään hankalaa ollutkaan. Koira kestää yllättävän hyvin sitä, että oon sitä kohden, ei siis rupee himmaileen sen takia.
Joo, Roon kanssa treenit meni hyvin ja intoakin oli, vauhtia myös, sen verran mitä nyt sellasella radalla sai.

Inton kanssa oltiin seuraavassa ryhmässä ja rataa muutettiin helpommaksi. Into meni myös ihan kauheen hyvin! Voi että olin tyytyväinen, "vanha" kunnon INTO!! Vielä tarvii varmuutta, ihan yleisestikkin radalla, eikä vain esteisiin, mutta hienoo, että arkailu on unohtunut. Kepit alkaa näyttää hyvältä, tai no, eihän ne nyt oo mitään vaikkapa Roon suorittamiseen verrattuna, mutta siitä se lähtee! Kotona takanleikkaukset onnistuu ja Into kestää jonkin verran välimatkaa, sivulle, taakse ja eteen. Pikkuhiljaa ruvetaan lisäämään välimatkoja, mutta tehdään myös tosi helppoja ja motivoivia harjoituksia. Avokulmaa ollaan kans hiukan reenitty, hyvin hakeen, kunhan oma käsi osottaa keppeihin eikä sinne päin ;). Takasin ohjattuihin... Radassa siis ei ollut pahemmin ohjauskuvioita, joten siinähän se läpi meni. Loppupuolella tuli kauhee sade ja vedettiin nopeesti vauhtirata ja ruvettiin lopettelemaan.

Nyt näyttää taas molempien agility valoisammalta ja toivoakin kai on :).

Jossain vaiheessa pitäis ehkä tehdä se joku "100 faktaa" -juttu, jonka tekemiseen Janette meidät haastoi ;s. Ehkäpä tässä joskus ;D

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

:>



Merika, Vinski ja Enska tuli meille tänään. Merikan kanssa suunniteltiin seuraavan agikerran teoriakertaa, saatiin jopa jotain aikaiseksi ;).
Otettiin ulkona myös muutama kuva.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

failed

R & I edustaa








perjantai 11. kesäkuuta 2010

epikset + treenejä

Eilen oltiin P-HAU:n epksissä Orimattilassa, saatiin Merikalta kyyti. Osallistuttiin 1-luokkaan ja 2/3-luokkaan. 1-luokan rata oli aika helppo ja monissa kohdissa olis päässy menemään kovaakin. No joo... heti alusta se matelu alkoi ja sellaisella mentiin koko rata -.- Kaikenlisäksi kepeille tuli avokulma ja Romeo meni tokaan väliin. Kuinkakohan paljon me ollaan sitäkin harjoteltu?! Koiralla ei ollu ees vauhtia ja silti onnistu tyrimään. Ei herranjestas. Koira kyllä meni pitkälle hypyltä, mutta ne oli sillee jännästi, että ei olis pahemmin pitäny vaikuttaa. Ei ärsyttäis niin paljoo jos kyseessä ei olis varma keppikoira, mutta kyllä mä nyt nään Roon melko varmana. Joten ihan turhaa työtä ollan näköjään keppienkin kanssa tehty, onhan se aika turhauttavaa. Otin sitten hypyn uusiks ja koira haki oikeaan väliin, siitä siis HYL. Muuten puhdas rata, joka ei kyllä lohduta, koska sillä vauhdilla ei olis kyllä pitänytkään mitään virheitä tulla. Radan jälkeen palkkasin koiran kunnolla ja kehuin tosi paljon aina autolle asti ja siinä välissä leikittiin ym.

2/2-luokan rata oli melko samanlainen, muutama vaikeempi juttu. Toin koiran suoraan radalle ilman sen kummempia odotuksia. No ensimmäiset kolme estettä se jaksoikin tehdä ok vauhdilla, mutta sitten taas käännökset venyi ja vauhti hiipui. Silläkin radalla mä olisin kerennyt tehdä samat ohjausjutut kahdesti. Kepeille oli taas samanlainen kulma ja koira haki oikein. Sitten oli loppusuora, josta kylläkin vaihdettiin suuntaa putkeen ja sekin käännös venyi melkein sinne vikalle hypylle, vaikka koiralla ei edelleenkään ollut vauhtia. Tuloksena hidas nollarata. Ketutti ehkä taas eniten ikinä, no joo samat leikit ja palkat ja koira jäähdyttelyn kautta autoon. Sen jälkeen sopikin kattoa muiden ratoja ja miettiä, että mitä hemmettiä mä teen Romeon kanssa.
Tauosta ei sitten ollutkaan apua, vai alotettiinko me reenaaminen liian "raskaasti"? Olisko pitänyt tehdä vaan mölliratoja? Jatketaanko taukoa? Lopetetaanko kisaaminen? Vai yritetäänkö vielä?
Vaikeeta on. Pirtin kentän treeneissä koiralla on kuitenkin ollut ihan ok vauhti ja silleen, ollaan tehty suunnilleen yhtä pitkiä ratoja kuin kisoissa ja palkka tullut lopuksi, en myöskään ite jännitä.
Ollaan selvästi menty paskempaan suuntaan vauhdin kanssa, sama se sitten miten kisoissa ohjaat kun kerkeet tehdä kaiken maailman ohjauskuviot miten päin vain.
Onkohan se nyt kuitenkin ihan turhaa treenata, koska siitäkään ei hyötyä ole. Onhan se kiva, kun koira menee treeneissä ihan kivasti, mut kun sinne kisoihin ei kannata mennä, niin mitä varten sitä sitten tavoitteellisesti treenaiskaan..?

Mä en yhtään tiedä, että miten tohon saisin enää vauhtia. Tai saako siihen edes? Kisoissa siis.

Kuten jo mainitsinkin nii Pirtin kentän reenit on mennyt ihan hyvin Roon kanssa.

Into on nyt sitten siitä kerrasta lähtien, kun rengasta ollaan reenattu pelkäämään koutsia -.- Ei kestä yhtään, että se on lähellä, ei pysty suorittamaan. Ei sitä ennen oo se haitannu, kun kouluttaja ei ole ollut sen pahemmassa kontaktissa koiraan. Ja nyt sitten meidän reenailut menee ihan persiilleen. Sen näkee Intosta heti kun sen tuo radalle, että on varautunut ja jännittynyt, vaikka olisi leikkinyt. Ennen meni rataa, välittäen ainostaan musta ja siitä mitä mä teen. Sitä mitä ollaan nyt pennusta asti reenattu, että sillon kun tehdään niin me tehdään kahdestaan eikä huomioida muita. Turhaa työtä kai sitten sekin.
Nyt pitää vaan leikkiä radalla ja toivoa, että koira muuttuis entisekseen. Siis paljon töitä töitä ja töitä. On vaan niin vaikee koko ajan kehua ja olla iloinen + kannustava, kun koira tekee jtn tosi pientäkin radalla, kun tietää, että se pystyi parempaan ja teki enemmän.

Huoh, siis tällästä meille. Aika pohjalla ollaan molempien kanssa. Inton kanssa on vielä joku järki, mutta Roon kanssa en tiedä mitä teen.



blogger on aika kiva, kun raiskaa kuvat

perjantai 4. kesäkuuta 2010

sitä samaa...

... eli agilitytreenejä molempien kanssa.

Maanantaina oli Matin agi, mentiin rataa, jossa oli tarkotus saada koiraan vauhtia, myös muutama ohjauskuvio. Puomi menee aika hyvin, mutta kyllä Romeo rupee tällä menolla niitä kontakteja hyppii, ei yleensä tee niin, mutta mitä useemman kerran mennää puomi vauhdilla nii siitä se lähtee... Kannattaiskohan ehkä alkaa jo vähä jarruttelee? Ennenkun se tosiaan hyppii ja palataan samaan kontaktipalkkaan, josta lähettiin. Mutta tehdään nyt kuten kouluttaja sanoo, ehkä se tietää paremmin. Ittellä vaan sellane ajatus, että parempi lopettaa ajoissa kuin antaa tehdä yhtäkään virhettä. Mutta joo, saa nähä miten puomi edistyy.

Inton kanssa samaa rataa, siinähän se meni.. ei ollu kyllä oma intonsa. Kepit alkaa luonnistuu, ollaan silti keppireeni pidetty ihan minimissä, jonkun verran takanaleikkauksia ollaan otettu. Into kaipaa varmuutta suorittamiseen ja eiköhän sitä tässä reenaillessa tule, meillä kun ei oo kisoihi kiire.

Eilisen eli torstain treenit meni Peten pätkäratojen parissa. Kolme pätkää, kaikissa oli erilaisia kuvioita. Ei ne hankalilta vaikuttanu, mutta kun toi koira päättää tehdä ihan erilailla nii ei sitä saa millää tekemään toisella tavalla, varsinkaan kun sitä vauhtiakaan ei niin paljoa ollut, etteikö olisi pystynyt suuntaa vaihtaan. Että sellast, Romeo muuttuu ihan erilaiseks tuolla maneesissa, en sit tiedä et johtuuko pohjasta vai mistä. Ja joka kerta koiralla on myös ripuli, joka ei johdu matkasta, koska ei muulloinkaan ripuloi. Tietty toi on mutkasempi tie... Joo, mutta heti maneesiin mennessä koira ottaa sellasenen asenteen, että nyt ollaan sunnuntaikävelyllä, musta puhumattakaan. Huokailua en saa pois, teen sitä muutenkin joka paikassa, joten koiran kanssakin se tulee luonnostaan, siinä on vaan se ero, että koira masentuu siitä, ihmiset tuskin :D. En myöskään leikitä koiraa ikinä, vaikka saisin sen kuinka hiileksi. Itellekkin on kyllä ikävämpi toi maneesi, mut parempi kun ei mitään. Vähän kyllä vitsuttaa, että koira toimii hiekkakentällä niin erilailla, että siinä ei auta ne samat ohjausjutut, mitä teen hitaan koiran kanssa maneesissa, vaan pitää olla paljon nopeempi.
No joo, siinä tulikin aika paljon juttua, mut suurin ongelma on nyt se oma asenne, joka on kyllä paskin ikinä. Mulle ei edes olla tuolla sanottu, että mä olen itse ihan kauhean negatiivinen, huomaan sen hyvin itse ja tiedostan sen, silti teen sitä.

Mietin, että pitäiskö vetästä yhet kisat ja kattoa miten koira toimii (jossain muualla kuin maneesissa)... Romeo on kyllä joku niin paras eläin, se tekee kaiken täysillä (en puhu vauhdista) ja ottaa kaiken tosi tärkeenä, mikä onkin se ongelma. Mutta jos ite oppisin ottamaan oikean asenteen niin mulla olis huippukoira, ilman huippuohjaajaa :P. Voi kyllä olla, että koira on kyllästynyt muhun, koska en ikinä opi mitään ja teen samoja virheitä koko ajan.
Mutta varsin positiivisiin tunnelmiin heipä hei! :)

perjantai 28. toukokuuta 2010

treenejä ja kuvia

Taas on jäänyt reeneistä kirjottelematta... No ehkä siksi, että mitään erikoista ei oo tapahtunut, mitä nyt Into on osoittanut omistavansa aivot ja silleen. Lisäksi juttelin Inton kasvattajan kanssa ja hän kertoi, että muutkin pentueen sheltit ovat vietikkäitä ja meneviä koiria, eli Intokin on näin ollen normaali. Inton kanssa on treenit tosiaan menny hyvin, nopeestihan sekin oppii.
Romeon kanssa meno on ollut melko vaihtelevaa, suunnittelin jo eilen kirjottavani reeneistä melkoisen vuodatuksen, mutta se nyt jääköön. Kuitenkin jäi ihan hyvä mieli sitten lopuks :). Mutta jos meno samana jatkuu, niin meillä ei oo kisoihin mitään asiaan, kumpikan ei osaa eikä halua.

Mutta sitten kuvia, nyt on ollut tosi inha sää, mutta jonkin verran oon kameran kanssa ulkona hyppinyt ja koiratkin on osansa saaneet ;).












ps. sunnuntaina ehkä Parolan mätsiin+möllitokoon kuvaamaan

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Treenejä treenejä...

Torstaina oli taas agitreenit. Mentiin rataa, jossa houkutusesteitä melko paljon, välistävetoja ja kaikkea muutakin ;) Ekaks oli kauheeta laamailua, koska mä en ite uskaltanut luottaa koiraan, että se hakee oikeelle esteellä ja muutenkin käskytys oli jotain sönkötystä. Sitten rohkasevammat ja selkeemmät käskyt ja rata näytti paljon paremmalta! Kepeille saatiin hyviä neuvoja ja nyt nekin on vauhdikkaammat :).

Niin joo tosiaan, keskiviikon viralliset agikisat jää väliin, koska rokotukset ei oo näköjään kunnossa... pari viikkoo sitten mennyt vanhaks 8))). Jee jee...

Viime viikon keskiviikkona alkoi agilityn jatkokurssi, jota vedän yhdessä Merikan ja Even kanssa. Oli kiva päästä taas kouluttaan.

Huomenna alkaa Sarvalan Matin agilitytreenit, ekaks kokeneiden ryhmä, jossa ollaan Roon kanssa. Ja sitten harrastelijoiden, jossa alotetaa Inton kanssa. Saas nähä mitä tulee, yritetään nyt ekaks tehdä kentästä kiva paikka ja sillee.

Lopuks vielä kuvia