terveisiä ties mistä

Tässä tuli jussina käytyä lappeenrannassa ja tänää kotiuduin parin yön reissulta tallinnasta. Koirien kanssa ei oo pahemmin kerinnyt tekeä, iha innoissaanhan ne on.

Sen verran agilityäkin oon kerinnyt miettiä, että Inton kanssa pitäis päästä epiksii. Totuttautua kisatilanteeseen ja hakea varmuutta.

Kisojakin kattelin, 25 minuutin päästä menee ilmo mikkelin kisoihin <- höpönpöpönpöppöö, meneekin vasta tänää torstaina! ;) ... ei taida jaksaa lähtee. Taitaa mennä koko kesä näin, ei vaan, ihan oikeesti tuntuu, et monet kisat menee päällekkäin festareiden ym kanssa, joten eihän sille sit mitään voi. Toisaalta, ei mikään kauhee hinku mulla ookkaan kisaamaan.

Mutta katsellaan, huomenna vois vähän tokoilla ja ehkä tehdä jtn pientä, esim. keppejä. Sataa kai, jeejee! 8)) <- höpöhöpö, mistäköhä tonkin keksin??

No nii, nyt tulee tällänen pikapostaus, koska pitäis kohta olla jo kamat pakattuna ja puolet on ihan jossain muualla ku laukus..

Eilen oli treenit, joita olin siis vetämässä. Porukkaa ei paikalle päässyt kovinkaan paljoa, joten menin siinä sitten omillakin koirilla. Romeolla 3 kertaa radan ja Intolla kerran.
Hyvin meni, vauhtia oli ja sain jopa tajuta, että vekin käyttö kannattaa, koska edessä oli pitkä suora ja kepit veti etenkin koiraa sinne, nii ennen hyppyä käänsin koiran hyppysuunnaan oikeelle esteelle.
Inton kanssa ei tullutkaan mitään ongelmia sen pahemmin, vauhtia ja ja intoa. Tyytyväinen olin ja sen takia otettiinkin vain kerran, koiralle jäi hyvä mieli ja hinku takaisin kentällä.

Nyt tulee pitkä tauko treeneisä enkä varmaan blogiakaan sen kummemmin kerkeä kirjoittamaan. Oon Lappeenrannassa to-su ja Tallinnassa ma-ke.

Hauskaa Juhannusta kaikille! :)

agitreenit + rally-tokoilua

M, niinkuin maanantai ja Matti. Eli Matin agitreenit. Rataa en muista, siis muistan kyllä sen suurinpiirtein, mutta en oikee, että miten esteet mentiin... Romeon käännökset venyi sen muistan, vauhtia ei pahemmin...
Inton kanssa oli tosi kiva ja helppo rata, jolla sai vauhtiakin. Inton kanssa meni aika hyvin vauhtia ja silleen.. En nyt jaksa sen tarkemmin kirjottaa, huomenna sitten reenailla vähä lisää.

Ja oltiin tänää myös rally-tokoilemassa, ei ihan meidän laji mutta tulipa kokeiltua Intonkin kanssa! ;)

tokoilua

Romeon kanssa tokoiltiin tänään illalla (tai siis eilen...). Hyppy meni aika hyvin, mut mun mielestä sais olla hiukan nopeempi. Luoksetulon kanssa on vielä tekemistä, ei otetakkaan sitä enää kokonaisena liikkeenä, ettei koira opi, että se voi ottaa kolmea askelta käskyn jälkeen, eli terävyyttä siihen ja samoin vauhtia lisää, nyt siis edessä liikkeen pilkkominen osiin ja palkkaa nopeemmin. Nouto oli ihan ok muuten, mutta siinäkin sais olla vauhtia lisää. Toi vauhti tuntuu olevan meidän ongelma vähän joka lajissa! ;) No joo, mutta ihan hyvin meni.
Huomenna (tai siis tänään...) on agitreenit molempien kanssa, toivotaan ettei oo kovin kuuma.

turkinhoitoa

Noi kuvat kertoo ehkä parhaiten, millainen koira Romeo on käsittelyssä (ylipäätään kaikessa)... Tosi rauhallinen ja tuntuu vähän, että se jopa nauttisi tosta! :D Joka välissä se haukotteli, silmät meinas mennä kiinni ja koira olis tahtonu makaamaan.

1. Alotin furmiksen käytöllä, vedin sillä koiran pääliturkin nopeasti läpi, jonka jälkeen rupesin käymään pohjavillaa tarkemmin. Lähti taas ihan kivasti turkkia :p. Ei kyllä niin paljon mitä olisin toivonut, mutta ehkä se johtuu siitä, että sitä on tässä lähiaikoina muutenkin harjailtu.
Tämän jälkeen kampasin korvakarvat, jotka eivät olleet takussa, onneksi... Ja saksin korvakarvat "rikotuiksi" (kuulostaa ehkä hiukan hiusten leikkuulta).

2. Tassukarvat. Ekaksi leikkasin kynnet ja sen jälkeen siistin karvoja sen verran mitä oli tarvetta, millintarkkaa työtä en siis tehnyt.

3. Maha- ja perskarvat. Oon todennut, että nois perskarvatkin saa parhaiten, kun pistää koiran selälleen. Meillä ainakin ne alimmaiset karvat menee takkuun ja niiden selvittäminen on helpointa noin. (Romeo tosin olisi tahtonut tähän asentoon aikoja sitten..). Ei siellä pahempia takkuja ollut, en käyttänyt ollenkaan saksia eikä muutenkaan tarvinnut repiä koiraa kammalla/harjalla. Sama perskarvoissa, hyvin sain nekin kuntoon.


Romeota oli kyllä kiva käsitellä, ehkä mäkin rupeen tykkään turkinhoidosta, vaikka ikinä tuskin trimmattavista roduista innostun! ;)

Seisotuskuvan otan myöhemmin, jakka kostea turkki laskeutuu.

huomenta päivää...

...vai mitä sitä nyt sanois?

No joo, kuitenkin tänään pitäis vetää Romeo tolla furmiksella ja kattoo, et auttaako se yhtään. Myöhemmin kuvia luvassa siitä touhusta, tai ainakin tuloksesta :>. Mahakarvat tolla on kans aika kauheet, nekin pitää harjata ja leikata. Onneks Romeolla on suht helppo turkki, että ei tarvi joka viikko mitään perusteellista harjausta, ei toi itse turkki mene takkuun, mutta sitten kainalot, korvakarvat ja perskarvat on hyvä tarkistaa.

Voitais tänään myös vetää avon liikkeet läpi, tai ei kaikkia, mutta ainakin nouto, hyppy ja luoksetulo (+ sitten motivoivaa seurausreeniä). Me ollaan ruuan yhteydessä tehty jotain osaa noista liikkeistä ja vois nyt kattoo, että miten ne kokonaisuudessa toimii. Ja kyllä pikkusen mielessä kummittelee se heinäkuun koe, että pitäiskö mennä :D.

sata ja yksi Intoa

Tänään oltiin siis kasvattitapaamisessa, johon Zelmarian-kasvatit olivat ottaneet osaa melko runsain joukoin! :D
Etenkin Inton pentueesta, johon syntyi ruhtinaalliset 8 (6u+2n) penikkaa. Yllätys yllätys... Into oli I-pentueen pienin uros ja toisiksi pienin koko pentueesta. Eli aika suuria otuksia muista tuli, mietinpä siinä vain, että kävipä tuuri , kun meille jäi se pentueen pienin, jota kukaan ei siihen mennessä ollut halunnut. Muutenkin toiset olivat paljon massavampia enkä nyt sanoisi, että ihan rodunomaisia. Kuulemma Into niistä shelttimäisin, mikä kertookin tosi paljon :p. Koirat oli myös todella erilaisia näöltään, vaikka väritys on sama.
No joo, se ulkonäöstä, joka onkin melkein yksi hailee.
Kaikki olivat hyväluonteisia, miellyttäviä shelttejä. Into, joka oli jo sillon tollanen erakko, vetäytyi pois porukasta ja tutkaili mielummin pienen etäisyyden takaa toisten leikkejä. Loppuvaiheessa jännityskin katosi ja Into oli sosiaalisella päällä.

Ää ja vieläkin mulla on tekemättä se 100 faktaa!! :O Ehheh, Janette on intona... Ehkei se jaksa pahemmin välittää, kun vapautuu sieltä vankileiriltä (=ripari).

ulkoasun viimeistelyä + muuta

No niin, tässä tein kovasti töitä ja sain kuvat vaihdettua ja vähän muokkailtua. Tajusin, että se edellinen oli ihan kauhee, kun olin vaan lyntännyt ne kuvat yhteen ja teksti päälle, eeh... voiko sen sekavammaksi mennä? Ei tääkään mikään paras oo, mut kelvatkoon nyt :D. Ainakin on tuoreet kuvat! =D Picasa, MOPM ja blogger raiskas yhdessä noi kuvat, et kiitos vaan kaikille... :DD

Tänään oltiin illalla treenailemassa Pirtin kentällä Merikan, Vinskin ja Enskan kanssa.
Keksittiin siinä sitten rata, jonka tarkoituksena oli samalla saada koiraan vauhtia, mutta myös harjoittaa sitä teknistä osaamista. Ekalla radalla kepit mentiin kolmeen kertaan, 2 x avokulma ja 1 x suljettu. Eli ei ihan normaalisti nekään olleet. Radalla oli kontakteista keinu ja puomi. Alussa välistävetoa ja lopussa sama kuvio.
Romeon kanssa sujui melko hyvin, muutamaa kohtaa jouduin ottamaan uusiksi. Inton kanssa myös aika hyvin, ehkä otin liian pitkän pätkän sen kanssa, koska lopussa huomasi väsymystä (ei sillä, etteikö koiran kunto riiittäisi suorittamiseen :D), olisin voinut järkevä ihmisenä palkata useammin, mutta ei aina riitä aivot ohjaamaan peräkkäin 3-luokan koiraa ja möllitasoista. Mutta hyvin meni! =)
Seuraava rata oli oikeestaan aika erilainen vaikka vain yksi hyppy muutti paikkaansa. Kepeille tein molempien kanssa takanaleikkauksen! :> Ja muutenkin ohjasin koirat melko samalla tavalla, mitä nyt Intoa piti viedä enemmän, mutta toisaalta varmilla esteillä oma turha varmistelu pitäisi unohtaa ja antaa koiran suorittaa ja sitten keskittyä niihin kohtiin, missä vaikeuksia tulee. Olin ehkä hiukan tyytyväinen Intosen suoritukseen! :) Palkka tuli tottakai keppien lopussa. Ehkä mä nyt voin vähän itseänikin kehua, että oon jotain osannut tolle opettaa.
Muu rata meni ilman suurempia ongelmia, pitää vaan muistaa, että Into tarvii sitä vientiä ja varmuutta joillekin esteille enemmän ja toisille vähemmän, enkä mä halua missään nimessä kiirehtiä (se kostautuu kuitenkin joskus).
Romeon radasta ei nyt sen kummempaa sanottavaa, samaan malliin! :p

Huomenna olis sitten Zelmarian-kasvattitapaaminen Järvenpäässä, sinne lähdetään viemään tota Imbesilliä, toivotaan, ettei kasvattaja saa pahempia hepuleita sen nähdessään... ;)

Mulla on kauheen tylsää, kun koiratkin on nukkumassa ja Romeota ei varmaan saisi ees pois iskän luota, se tuli just 5 päivän Saarenmaan työmatkaltaan, Into ei taida vielä oikeen välittää pahemmin kun se näyttää nukkuvan tossa maassa.

Thänks sallalle seurasta ja kyl mä tuun viel sinne heinähattujen sekaan juhlimaan. Ja salla, kyl teidän junttisäpinät on aika kova juttu, hei tosiasioitahan ei voi kieltää! =O hahahhahahaha en toki Andya siteeraa...

kanavan treenit + uusi ulkoasu

Eilen oli ohjatut Asikkalassa, kouluttajana taas Pete. Treenaajien toivomuksesta radalle otettiin kaikki kontaktiesteet, teki meillekin ihan hyvää päästä treenaamaan "uusia" kontakteja muuallakin kuin Pirtin kentällä. Rata oli melko suoraviivainen suurimmaksi osaksi, keskellä sitten olikin melkoista pyöritystä. Kepeillekin tuli hyvää reeniä, ne oli silleen ihmeellisesti, en osaa selittää, mutta jos koira irtosi hyvin kepeille ja osasi hakea ne, pystyi koiran lähettämään kaukaakin ja olla siten itse valmiina valssaamassa keppien lopussa. Otin riskin ja lähetin koiran kaukaa hakemaan avokulmaa, ihme ja kumma, koira haki ne ihan oikein!! Jeejee. Muutenkin rata sujui melko siististi ja koiralla oli vauhtia, johtuneeko siitä, että maneesi oli lanattu ihan tasaikseksi (ja oli näin ollen kuin hiekkakentttä) vaiko siitä, että ohjaaja oli asennoitunut positiivisesti, vaiko molemmista?! ;)
Kontaktit sujui ehkä parhaiten aikoihin! :D Olin kyllä tosi tyytyväinen siihen miten koira suoritti, se ei vetänyt niitä näppituntumalla vaan oikeesti keskittyi tekemiseensä. Sitä keskellä olevaa pyöritystä jouduttiin junnaan muutaman kerran, että sain koiran käännökset minimiin omalla liikkumisellani ja ohjauksella. Ennen tota pyöritystä oli kepit jotka otettiin mukaan tehdessä tota hässäkkää, koira kuumui kepeillä ihan kivasti. Huomas, että vauhti alkoi kiihtyä joka kerta kovemmaks ja toisaalta koira myäs turhautui välillä, kun tehtiin samaa juttua.
Toisella kertaa kun mentiin rataa lähetin koiran vielä kauempaa kepeille, kokeillakseni kuinka kaukaa se pystyy hakemaan avokulman. Oikein haki, näköjään sillä on paljonkin merkitystä hakeeko R ekan kerran kepeille oikein vai väärin. Ja muu rata meni kanssa hyvin.
Molemmille jäi tosi hyvä mieli reeneistä! :D

Ulkoasua muuttelin, ohan se vielä vähän tönkkö, mut jakka vaihdan kuvat niin sit voi tulla uutta ilmettä, mutta sen teen varmaan vasta illemmalla.

Tänään mennään Merikan kanssa Pirtin kentällä reenaan keskenämme, tehdään Romeon kanssa varmaan vähän kevyemmin, kun eilenkin oli treenit ja Inton kanssa ihan normisti.

Unohdin laittaa Roipen kuvan lopuksi, mutta tässäpä tämä:

Tänään oli agilityn teoriakerta, joka me siis yhdessä Merikan kanssa pidettiin. Paikalle saapui ruhtinaaliset kolme ohjaajaa, toivottavasti saivat jotain irti. Ja saatiin mekin tietää, mitä kurssilaiset treeneiltä haluavat. Suunniteltiin myös vähän seuraavaa kurssia ja sen ajankohtaa. Ensi kerran reenit onkin sitten mun suunniteltavana :).

Huomenna olis ohjatut treenit, koitan nyt saada tohon jotenkin vauhtia, tai ainahan mä yritän, mutta yritykseksi se useimmiten jääkin...

Blogin ulkoasuakin pitäis muuttaa, ehkä joku punertava tai vihertävä olis kiva! ;) Ja yhä mulla on tekemättä 100 faktaa. Ehkäpä tänää myöhemmin... :D

Ja tossa vielä kuva Roipesta.

C.I.B Zelmarian Immanuel

Eikös se jotenkin noin mene? Kansainvälinen muotovalio siis. Into on kyllä niin söpö, että siitä tulee ihan varmasti vaikka Somalian mva.

Joo, no ei nyt oikeesti! ;D Inton kanssa kun ei oo edes tarkotus näyttelyitä ruveta kiertään, vaan hakea se H.

Tänään otin urakaksi Inton turkin. Lauantaina on pentutapaaminen ja olishan se ihan jees, jos Ine näyttäis ees koiralta eikä miltään kulkurakilta, mitä sen turkki lähinnä muistuttaa. Alotin tassuista, no niissä ei ollutkaan paljoa tekemistä, mutta aikaa kului, koska koko touhu oli niin vastenmielistä Intolle. Sitten korvakarvat, joiden kanssa ollaan tapeltu, ne menee koko ajan takkuun vaikka kampais kerran viikossa -.- No mä nyt oon muutaman ison takun sieltä joskus leikannut ja korvakarvat on tosiaan äärimmäisen siistit, kun siellä joukossa on pitkiä, lyhyitä, suoria ja krepatun näköisiä karvoja. Kampasin ne vaan läpi, turha niitä on ruveta siistimään. Sitten vaan muuten harjasin koiran läpi ja se näytti ihan ookoolta. Tosin selkäkarvat menee aina kiharalle >_< No ihan sama, menkööt.

Inton taas mittasin ja tulokseksi tuli 39,2 cm hyvä hyvä...

Pöydällä seisomista pitäis varmaan harjotella, mut aina sekin jää. Ei Into kuitenkaan anna vieraan katsoa hampaita ym, eihän se pure tai käyttäydy aggressiivisesti, mutta peruuttaa pois.
Mut nyt ehkä pitäis ruveta sitä reenimään ihan senkin takia, että kun se agissa melko varmasti mitataan, niin pysyy sitten aloillaan.

sataa, sataa ropisee...

Illalla sato aika kivasti ja sade ajoittui agitreenien loppupäähän, onneks kumpikaan koirista ei kavahda sadetta. Siinä sai mukavan pesun esteitä kantaessa ja kotona jatkui. Lähdin kuvailemaan sadetta, pakkohan se oli, kun oli jo valmiiks märkä ;).

Sitten itse reeneihin. Ekaksi Roipen kanssa, ratana kolmosten hyppärin alku, aika kiemuraa. Aluksi en vain osannut ohjata koiraa oikein, kouluttaja ehdotti toista ohjaustyyliä, mutta halusin onnistua tolla. Kyllähän se siitä sitten sujui. Seuraavaksi rataa vähän muutettiin, samantyylistä kiemuraa. Alusta olin ihan älyttömän tyytyväinen!! :DD Siis koira toimi aivan täydellisesti ja ehkä mäkin sit osasin ohjata! 8D Vitsi jos osaisin joka kohdassa ohjata niin hyvin nii radathan olis tosi nättejä! Jotenkin se meni vaa nii sujuvasti ja automaattisesti, ei ehkä pitäis junnata niitä ohjauskuvioita hirveesti, koska sitten niistä tulee vaa suurempia ongelmia. Ja mä tosiaan peruutin aika hyvin! Koiran käännökset oli ok. Loppuratakin meni puhtaasti, mutta siinä nyt ei sit mitään hankalaa ollutkaan. Koira kestää yllättävän hyvin sitä, että oon sitä kohden, ei siis rupee himmaileen sen takia.
Joo, Roon kanssa treenit meni hyvin ja intoakin oli, vauhtia myös, sen verran mitä nyt sellasella radalla sai.

Inton kanssa oltiin seuraavassa ryhmässä ja rataa muutettiin helpommaksi. Into meni myös ihan kauheen hyvin! Voi että olin tyytyväinen, "vanha" kunnon INTO!! Vielä tarvii varmuutta, ihan yleisestikkin radalla, eikä vain esteisiin, mutta hienoo, että arkailu on unohtunut. Kepit alkaa näyttää hyvältä, tai no, eihän ne nyt oo mitään vaikkapa Roon suorittamiseen verrattuna, mutta siitä se lähtee! Kotona takanleikkaukset onnistuu ja Into kestää jonkin verran välimatkaa, sivulle, taakse ja eteen. Pikkuhiljaa ruvetaan lisäämään välimatkoja, mutta tehdään myös tosi helppoja ja motivoivia harjoituksia. Avokulmaa ollaan kans hiukan reenitty, hyvin hakeen, kunhan oma käsi osottaa keppeihin eikä sinne päin ;). Takasin ohjattuihin... Radassa siis ei ollut pahemmin ohjauskuvioita, joten siinähän se läpi meni. Loppupuolella tuli kauhee sade ja vedettiin nopeesti vauhtirata ja ruvettiin lopettelemaan.

Nyt näyttää taas molempien agility valoisammalta ja toivoakin kai on :).

Jossain vaiheessa pitäis ehkä tehdä se joku "100 faktaa" -juttu, jonka tekemiseen Janette meidät haastoi ;s. Ehkäpä tässä joskus ;D

:>

Merika, Vinski ja Enska tuli meille tänään. Merikan kanssa suunniteltiin seuraavan agikerran teoriakertaa, saatiin jopa jotain aikaiseksi ;).
Otettiin ulkona myös muutama kuva.

failed

R & I edustaa

epikset + treenejä

Eilen oltiin P-HAU:n epksissä Orimattilassa, saatiin Merikalta kyyti. Osallistuttiin 1-luokkaan ja 2/3-luokkaan. 1-luokan rata oli aika helppo ja monissa kohdissa olis päässy menemään kovaakin. No joo... heti alusta se matelu alkoi ja sellaisella mentiin koko rata -.- Kaikenlisäksi kepeille tuli avokulma ja Romeo meni tokaan väliin. Kuinkakohan paljon me ollaan sitäkin harjoteltu?! Koiralla ei ollu ees vauhtia ja silti onnistu tyrimään. Ei herranjestas. Koira kyllä meni pitkälle hypyltä, mutta ne oli sillee jännästi, että ei olis pahemmin pitäny vaikuttaa. Ei ärsyttäis niin paljoo jos kyseessä ei olis varma keppikoira, mutta kyllä mä nyt nään Roon melko varmana. Joten ihan turhaa työtä ollan näköjään keppienkin kanssa tehty, onhan se aika turhauttavaa. Otin sitten hypyn uusiks ja koira haki oikeaan väliin, siitä siis HYL. Muuten puhdas rata, joka ei kyllä lohduta, koska sillä vauhdilla ei olis kyllä pitänytkään mitään virheitä tulla. Radan jälkeen palkkasin koiran kunnolla ja kehuin tosi paljon aina autolle asti ja siinä välissä leikittiin ym.

2/2-luokan rata oli melko samanlainen, muutama vaikeempi juttu. Toin koiran suoraan radalle ilman sen kummempia odotuksia. No ensimmäiset kolme estettä se jaksoikin tehdä ok vauhdilla, mutta sitten taas käännökset venyi ja vauhti hiipui. Silläkin radalla mä olisin kerennyt tehdä samat ohjausjutut kahdesti. Kepeille oli taas samanlainen kulma ja koira haki oikein. Sitten oli loppusuora, josta kylläkin vaihdettiin suuntaa putkeen ja sekin käännös venyi melkein sinne vikalle hypylle, vaikka koiralla ei edelleenkään ollut vauhtia. Tuloksena hidas nollarata. Ketutti ehkä taas eniten ikinä, no joo samat leikit ja palkat ja koira jäähdyttelyn kautta autoon. Sen jälkeen sopikin kattoa muiden ratoja ja miettiä, että mitä hemmettiä mä teen Romeon kanssa.
Tauosta ei sitten ollutkaan apua, vai alotettiinko me reenaaminen liian "raskaasti"? Olisko pitänyt tehdä vaan mölliratoja? Jatketaanko taukoa? Lopetetaanko kisaaminen? Vai yritetäänkö vielä?
Vaikeeta on. Pirtin kentän treeneissä koiralla on kuitenkin ollut ihan ok vauhti ja silleen, ollaan tehty suunnilleen yhtä pitkiä ratoja kuin kisoissa ja palkka tullut lopuksi, en myöskään ite jännitä.
Ollaan selvästi menty paskempaan suuntaan vauhdin kanssa, sama se sitten miten kisoissa ohjaat kun kerkeet tehdä kaiken maailman ohjauskuviot miten päin vain.
Onkohan se nyt kuitenkin ihan turhaa treenata, koska siitäkään ei hyötyä ole. Onhan se kiva, kun koira menee treeneissä ihan kivasti, mut kun sinne kisoihin ei kannata mennä, niin mitä varten sitä sitten tavoitteellisesti treenaiskaan..?

Mä en yhtään tiedä, että miten tohon saisin enää vauhtia. Tai saako siihen edes? Kisoissa siis.

Kuten jo mainitsinkin nii Pirtin kentän reenit on mennyt ihan hyvin Roon kanssa.

Into on nyt sitten siitä kerrasta lähtien, kun rengasta ollaan reenattu pelkäämään koutsia -.- Ei kestä yhtään, että se on lähellä, ei pysty suorittamaan. Ei sitä ennen oo se haitannu, kun kouluttaja ei ole ollut sen pahemmassa kontaktissa koiraan. Ja nyt sitten meidän reenailut menee ihan persiilleen. Sen näkee Intosta heti kun sen tuo radalle, että on varautunut ja jännittynyt, vaikka olisi leikkinyt. Ennen meni rataa, välittäen ainostaan musta ja siitä mitä mä teen. Sitä mitä ollaan nyt pennusta asti reenattu, että sillon kun tehdään niin me tehdään kahdestaan eikä huomioida muita. Turhaa työtä kai sitten sekin.
Nyt pitää vaan leikkiä radalla ja toivoa, että koira muuttuis entisekseen. Siis paljon töitä töitä ja töitä. On vaan niin vaikee koko ajan kehua ja olla iloinen + kannustava, kun koira tekee jtn tosi pientäkin radalla, kun tietää, että se pystyi parempaan ja teki enemmän.

Huoh, siis tällästä meille. Aika pohjalla ollaan molempien kanssa. Inton kanssa on vielä joku järki, mutta Roon kanssa en tiedä mitä teen.



blogger on aika kiva, kun raiskaa kuvat

sitä samaa...

... eli agilitytreenejä molempien kanssa.

Maanantaina oli Matin agi, mentiin rataa, jossa oli tarkotus saada koiraan vauhtia, myös muutama ohjauskuvio. Puomi menee aika hyvin, mutta kyllä Romeo rupee tällä menolla niitä kontakteja hyppii, ei yleensä tee niin, mutta mitä useemman kerran mennää puomi vauhdilla nii siitä se lähtee... Kannattaiskohan ehkä alkaa jo vähä jarruttelee? Ennenkun se tosiaan hyppii ja palataan samaan kontaktipalkkaan, josta lähettiin. Mutta tehdään nyt kuten kouluttaja sanoo, ehkä se tietää paremmin. Ittellä vaan sellane ajatus, että parempi lopettaa ajoissa kuin antaa tehdä yhtäkään virhettä. Mutta joo, saa nähä miten puomi edistyy.

Inton kanssa samaa rataa, siinähän se meni.. ei ollu kyllä oma intonsa. Kepit alkaa luonnistuu, ollaan silti keppireeni pidetty ihan minimissä, jonkun verran takanaleikkauksia ollaan otettu. Into kaipaa varmuutta suorittamiseen ja eiköhän sitä tässä reenaillessa tule, meillä kun ei oo kisoihi kiire.

Eilisen eli torstain treenit meni Peten pätkäratojen parissa. Kolme pätkää, kaikissa oli erilaisia kuvioita. Ei ne hankalilta vaikuttanu, mutta kun toi koira päättää tehdä ihan erilailla nii ei sitä saa millää tekemään toisella tavalla, varsinkaan kun sitä vauhtiakaan ei niin paljoa ollut, etteikö olisi pystynyt suuntaa vaihtaan. Että sellast, Romeo muuttuu ihan erilaiseks tuolla maneesissa, en sit tiedä et johtuuko pohjasta vai mistä. Ja joka kerta koiralla on myös ripuli, joka ei johdu matkasta, koska ei muulloinkaan ripuloi. Tietty toi on mutkasempi tie... Joo, mutta heti maneesiin mennessä koira ottaa sellasenen asenteen, että nyt ollaan sunnuntaikävelyllä, musta puhumattakaan. Huokailua en saa pois, teen sitä muutenkin joka paikassa, joten koiran kanssakin se tulee luonnostaan, siinä on vaan se ero, että koira masentuu siitä, ihmiset tuskin :D. En myöskään leikitä koiraa ikinä, vaikka saisin sen kuinka hiileksi. Itellekkin on kyllä ikävämpi toi maneesi, mut parempi kun ei mitään. Vähän kyllä vitsuttaa, että koira toimii hiekkakentällä niin erilailla, että siinä ei auta ne samat ohjausjutut, mitä teen hitaan koiran kanssa maneesissa, vaan pitää olla paljon nopeempi.
No joo, siinä tulikin aika paljon juttua, mut suurin ongelma on nyt se oma asenne, joka on kyllä paskin ikinä. Mulle ei edes olla tuolla sanottu, että mä olen itse ihan kauhean negatiivinen, huomaan sen hyvin itse ja tiedostan sen, silti teen sitä.

Mietin, että pitäiskö vetästä yhet kisat ja kattoa miten koira toimii (jossain muualla kuin maneesissa)... Romeo on kyllä joku niin paras eläin, se tekee kaiken täysillä (en puhu vauhdista) ja ottaa kaiken tosi tärkeenä, mikä onkin se ongelma. Mutta jos ite oppisin ottamaan oikean asenteen niin mulla olis huippukoira, ilman huippuohjaajaa :P. Voi kyllä olla, että koira on kyllästynyt muhun, koska en ikinä opi mitään ja teen samoja virheitä koko ajan.
Mutta varsin positiivisiin tunnelmiin heipä hei! :)