sitä samaa...

... eli agilitytreenejä molempien kanssa.

Maanantaina oli Matin agi, mentiin rataa, jossa oli tarkotus saada koiraan vauhtia, myös muutama ohjauskuvio. Puomi menee aika hyvin, mutta kyllä Romeo rupee tällä menolla niitä kontakteja hyppii, ei yleensä tee niin, mutta mitä useemman kerran mennää puomi vauhdilla nii siitä se lähtee... Kannattaiskohan ehkä alkaa jo vähä jarruttelee? Ennenkun se tosiaan hyppii ja palataan samaan kontaktipalkkaan, josta lähettiin. Mutta tehdään nyt kuten kouluttaja sanoo, ehkä se tietää paremmin. Ittellä vaan sellane ajatus, että parempi lopettaa ajoissa kuin antaa tehdä yhtäkään virhettä. Mutta joo, saa nähä miten puomi edistyy.

Inton kanssa samaa rataa, siinähän se meni.. ei ollu kyllä oma intonsa. Kepit alkaa luonnistuu, ollaan silti keppireeni pidetty ihan minimissä, jonkun verran takanaleikkauksia ollaan otettu. Into kaipaa varmuutta suorittamiseen ja eiköhän sitä tässä reenaillessa tule, meillä kun ei oo kisoihi kiire.

Eilisen eli torstain treenit meni Peten pätkäratojen parissa. Kolme pätkää, kaikissa oli erilaisia kuvioita. Ei ne hankalilta vaikuttanu, mutta kun toi koira päättää tehdä ihan erilailla nii ei sitä saa millää tekemään toisella tavalla, varsinkaan kun sitä vauhtiakaan ei niin paljoa ollut, etteikö olisi pystynyt suuntaa vaihtaan. Että sellast, Romeo muuttuu ihan erilaiseks tuolla maneesissa, en sit tiedä et johtuuko pohjasta vai mistä. Ja joka kerta koiralla on myös ripuli, joka ei johdu matkasta, koska ei muulloinkaan ripuloi. Tietty toi on mutkasempi tie... Joo, mutta heti maneesiin mennessä koira ottaa sellasenen asenteen, että nyt ollaan sunnuntaikävelyllä, musta puhumattakaan. Huokailua en saa pois, teen sitä muutenkin joka paikassa, joten koiran kanssakin se tulee luonnostaan, siinä on vaan se ero, että koira masentuu siitä, ihmiset tuskin :D. En myöskään leikitä koiraa ikinä, vaikka saisin sen kuinka hiileksi. Itellekkin on kyllä ikävämpi toi maneesi, mut parempi kun ei mitään. Vähän kyllä vitsuttaa, että koira toimii hiekkakentällä niin erilailla, että siinä ei auta ne samat ohjausjutut, mitä teen hitaan koiran kanssa maneesissa, vaan pitää olla paljon nopeempi.
No joo, siinä tulikin aika paljon juttua, mut suurin ongelma on nyt se oma asenne, joka on kyllä paskin ikinä. Mulle ei edes olla tuolla sanottu, että mä olen itse ihan kauhean negatiivinen, huomaan sen hyvin itse ja tiedostan sen, silti teen sitä.

Mietin, että pitäiskö vetästä yhet kisat ja kattoa miten koira toimii (jossain muualla kuin maneesissa)... Romeo on kyllä joku niin paras eläin, se tekee kaiken täysillä (en puhu vauhdista) ja ottaa kaiken tosi tärkeenä, mikä onkin se ongelma. Mutta jos ite oppisin ottamaan oikean asenteen niin mulla olis huippukoira, ilman huippuohjaajaa :P. Voi kyllä olla, että koira on kyllästynyt muhun, koska en ikinä opi mitään ja teen samoja virheitä koko ajan.
Mutta varsin positiivisiin tunnelmiin heipä hei! :)