perjantai 18. kesäkuuta 2010

kanavan treenit + uusi ulkoasu

Eilen oli ohjatut Asikkalassa, kouluttajana taas Pete. Treenaajien toivomuksesta radalle otettiin kaikki kontaktiesteet, teki meillekin ihan hyvää päästä treenaamaan "uusia" kontakteja muuallakin kuin Pirtin kentällä. Rata oli melko suoraviivainen suurimmaksi osaksi, keskellä sitten olikin melkoista pyöritystä. Kepeillekin tuli hyvää reeniä, ne oli silleen ihmeellisesti, en osaa selittää, mutta jos koira irtosi hyvin kepeille ja osasi hakea ne, pystyi koiran lähettämään kaukaakin ja olla siten itse valmiina valssaamassa keppien lopussa. Otin riskin ja lähetin koiran kaukaa hakemaan avokulmaa, ihme ja kumma, koira haki ne ihan oikein!! Jeejee. Muutenkin rata sujui melko siististi ja koiralla oli vauhtia, johtuneeko siitä, että maneesi oli lanattu ihan tasaikseksi (ja oli näin ollen kuin hiekkakentttä) vaiko siitä, että ohjaaja oli asennoitunut positiivisesti, vaiko molemmista?! ;)
Kontaktit sujui ehkä parhaiten aikoihin! :D Olin kyllä tosi tyytyväinen siihen miten koira suoritti, se ei vetänyt niitä näppituntumalla vaan oikeesti keskittyi tekemiseensä. Sitä keskellä olevaa pyöritystä jouduttiin junnaan muutaman kerran, että sain koiran käännökset minimiin omalla liikkumisellani ja ohjauksella. Ennen tota pyöritystä oli kepit jotka otettiin mukaan tehdessä tota hässäkkää, koira kuumui kepeillä ihan kivasti. Huomas, että vauhti alkoi kiihtyä joka kerta kovemmaks ja toisaalta koira myäs turhautui välillä, kun tehtiin samaa juttua.
Toisella kertaa kun mentiin rataa lähetin koiran vielä kauempaa kepeille, kokeillakseni kuinka kaukaa se pystyy hakemaan avokulman. Oikein haki, näköjään sillä on paljonkin merkitystä hakeeko R ekan kerran kepeille oikein vai väärin. Ja muu rata meni kanssa hyvin.
Molemmille jäi tosi hyvä mieli reeneistä! :D

Ulkoasua muuttelin, ohan se vielä vähän tönkkö, mut jakka vaihdan kuvat niin sit voi tulla uutta ilmettä, mutta sen teen varmaan vasta illemmalla.

Tänään mennään Merikan kanssa Pirtin kentällä reenaan keskenämme, tehdään Romeon kanssa varmaan vähän kevyemmin, kun eilenkin oli treenit ja Inton kanssa ihan normisti.

Unohdin laittaa Roipen kuvan lopuksi, mutta tässäpä tämä:

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Tänään oli agilityn teoriakerta, joka me siis yhdessä Merikan kanssa pidettiin. Paikalle saapui ruhtinaaliset kolme ohjaajaa, toivottavasti saivat jotain irti. Ja saatiin mekin tietää, mitä kurssilaiset treeneiltä haluavat. Suunniteltiin myös vähän seuraavaa kurssia ja sen ajankohtaa. Ensi kerran reenit onkin sitten mun suunniteltavana :).

Huomenna olis ohjatut treenit, koitan nyt saada tohon jotenkin vauhtia, tai ainahan mä yritän, mutta yritykseksi se useimmiten jääkin...

Blogin ulkoasuakin pitäis muuttaa, ehkä joku punertava tai vihertävä olis kiva! ;) Ja yhä mulla on tekemättä 100 faktaa. Ehkäpä tänää myöhemmin... :D

Ja tossa vielä kuva Roipesta.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

C.I.B Zelmarian Immanuel




Eikös se jotenkin noin mene? Kansainvälinen muotovalio siis. Into on kyllä niin söpö, että siitä tulee ihan varmasti vaikka Somalian mva.

Joo, no ei nyt oikeesti! ;D Inton kanssa kun ei oo edes tarkotus näyttelyitä ruveta kiertään, vaan hakea se H.

Tänään otin urakaksi Inton turkin. Lauantaina on pentutapaaminen ja olishan se ihan jees, jos Ine näyttäis ees koiralta eikä miltään kulkurakilta, mitä sen turkki lähinnä muistuttaa. Alotin tassuista, no niissä ei ollutkaan paljoa tekemistä, mutta aikaa kului, koska koko touhu oli niin vastenmielistä Intolle. Sitten korvakarvat, joiden kanssa ollaan tapeltu, ne menee koko ajan takkuun vaikka kampais kerran viikossa -.- No mä nyt oon muutaman ison takun sieltä joskus leikannut ja korvakarvat on tosiaan äärimmäisen siistit, kun siellä joukossa on pitkiä, lyhyitä, suoria ja krepatun näköisiä karvoja. Kampasin ne vaan läpi, turha niitä on ruveta siistimään. Sitten vaan muuten harjasin koiran läpi ja se näytti ihan ookoolta. Tosin selkäkarvat menee aina kiharalle >_< No ihan sama, menkööt.

Inton taas mittasin ja tulokseksi tuli 39,2 cm hyvä hyvä...

Pöydällä seisomista pitäis varmaan harjotella, mut aina sekin jää. Ei Into kuitenkaan anna vieraan katsoa hampaita ym, eihän se pure tai käyttäydy aggressiivisesti, mutta peruuttaa pois.
Mut nyt ehkä pitäis ruveta sitä reenimään ihan senkin takia, että kun se agissa melko varmasti mitataan, niin pysyy sitten aloillaan.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

sataa, sataa ropisee...








Illalla sato aika kivasti ja sade ajoittui agitreenien loppupäähän, onneks kumpikaan koirista ei kavahda sadetta. Siinä sai mukavan pesun esteitä kantaessa ja kotona jatkui. Lähdin kuvailemaan sadetta, pakkohan se oli, kun oli jo valmiiks märkä ;).

Sitten itse reeneihin. Ekaksi Roipen kanssa, ratana kolmosten hyppärin alku, aika kiemuraa. Aluksi en vain osannut ohjata koiraa oikein, kouluttaja ehdotti toista ohjaustyyliä, mutta halusin onnistua tolla. Kyllähän se siitä sitten sujui. Seuraavaksi rataa vähän muutettiin, samantyylistä kiemuraa. Alusta olin ihan älyttömän tyytyväinen!! :DD Siis koira toimi aivan täydellisesti ja ehkä mäkin sit osasin ohjata! 8D Vitsi jos osaisin joka kohdassa ohjata niin hyvin nii radathan olis tosi nättejä! Jotenkin se meni vaa nii sujuvasti ja automaattisesti, ei ehkä pitäis junnata niitä ohjauskuvioita hirveesti, koska sitten niistä tulee vaa suurempia ongelmia. Ja mä tosiaan peruutin aika hyvin! Koiran käännökset oli ok. Loppuratakin meni puhtaasti, mutta siinä nyt ei sit mitään hankalaa ollutkaan. Koira kestää yllättävän hyvin sitä, että oon sitä kohden, ei siis rupee himmaileen sen takia.
Joo, Roon kanssa treenit meni hyvin ja intoakin oli, vauhtia myös, sen verran mitä nyt sellasella radalla sai.

Inton kanssa oltiin seuraavassa ryhmässä ja rataa muutettiin helpommaksi. Into meni myös ihan kauheen hyvin! Voi että olin tyytyväinen, "vanha" kunnon INTO!! Vielä tarvii varmuutta, ihan yleisestikkin radalla, eikä vain esteisiin, mutta hienoo, että arkailu on unohtunut. Kepit alkaa näyttää hyvältä, tai no, eihän ne nyt oo mitään vaikkapa Roon suorittamiseen verrattuna, mutta siitä se lähtee! Kotona takanleikkaukset onnistuu ja Into kestää jonkin verran välimatkaa, sivulle, taakse ja eteen. Pikkuhiljaa ruvetaan lisäämään välimatkoja, mutta tehdään myös tosi helppoja ja motivoivia harjoituksia. Avokulmaa ollaan kans hiukan reenitty, hyvin hakeen, kunhan oma käsi osottaa keppeihin eikä sinne päin ;). Takasin ohjattuihin... Radassa siis ei ollut pahemmin ohjauskuvioita, joten siinähän se läpi meni. Loppupuolella tuli kauhee sade ja vedettiin nopeesti vauhtirata ja ruvettiin lopettelemaan.

Nyt näyttää taas molempien agility valoisammalta ja toivoakin kai on :).

Jossain vaiheessa pitäis ehkä tehdä se joku "100 faktaa" -juttu, jonka tekemiseen Janette meidät haastoi ;s. Ehkäpä tässä joskus ;D

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

:>



Merika, Vinski ja Enska tuli meille tänään. Merikan kanssa suunniteltiin seuraavan agikerran teoriakertaa, saatiin jopa jotain aikaiseksi ;).
Otettiin ulkona myös muutama kuva.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

failed

R & I edustaa








perjantai 11. kesäkuuta 2010

epikset + treenejä

Eilen oltiin P-HAU:n epksissä Orimattilassa, saatiin Merikalta kyyti. Osallistuttiin 1-luokkaan ja 2/3-luokkaan. 1-luokan rata oli aika helppo ja monissa kohdissa olis päässy menemään kovaakin. No joo... heti alusta se matelu alkoi ja sellaisella mentiin koko rata -.- Kaikenlisäksi kepeille tuli avokulma ja Romeo meni tokaan väliin. Kuinkakohan paljon me ollaan sitäkin harjoteltu?! Koiralla ei ollu ees vauhtia ja silti onnistu tyrimään. Ei herranjestas. Koira kyllä meni pitkälle hypyltä, mutta ne oli sillee jännästi, että ei olis pahemmin pitäny vaikuttaa. Ei ärsyttäis niin paljoo jos kyseessä ei olis varma keppikoira, mutta kyllä mä nyt nään Roon melko varmana. Joten ihan turhaa työtä ollan näköjään keppienkin kanssa tehty, onhan se aika turhauttavaa. Otin sitten hypyn uusiks ja koira haki oikeaan väliin, siitä siis HYL. Muuten puhdas rata, joka ei kyllä lohduta, koska sillä vauhdilla ei olis kyllä pitänytkään mitään virheitä tulla. Radan jälkeen palkkasin koiran kunnolla ja kehuin tosi paljon aina autolle asti ja siinä välissä leikittiin ym.

2/2-luokan rata oli melko samanlainen, muutama vaikeempi juttu. Toin koiran suoraan radalle ilman sen kummempia odotuksia. No ensimmäiset kolme estettä se jaksoikin tehdä ok vauhdilla, mutta sitten taas käännökset venyi ja vauhti hiipui. Silläkin radalla mä olisin kerennyt tehdä samat ohjausjutut kahdesti. Kepeille oli taas samanlainen kulma ja koira haki oikein. Sitten oli loppusuora, josta kylläkin vaihdettiin suuntaa putkeen ja sekin käännös venyi melkein sinne vikalle hypylle, vaikka koiralla ei edelleenkään ollut vauhtia. Tuloksena hidas nollarata. Ketutti ehkä taas eniten ikinä, no joo samat leikit ja palkat ja koira jäähdyttelyn kautta autoon. Sen jälkeen sopikin kattoa muiden ratoja ja miettiä, että mitä hemmettiä mä teen Romeon kanssa.
Tauosta ei sitten ollutkaan apua, vai alotettiinko me reenaaminen liian "raskaasti"? Olisko pitänyt tehdä vaan mölliratoja? Jatketaanko taukoa? Lopetetaanko kisaaminen? Vai yritetäänkö vielä?
Vaikeeta on. Pirtin kentän treeneissä koiralla on kuitenkin ollut ihan ok vauhti ja silleen, ollaan tehty suunnilleen yhtä pitkiä ratoja kuin kisoissa ja palkka tullut lopuksi, en myöskään ite jännitä.
Ollaan selvästi menty paskempaan suuntaan vauhdin kanssa, sama se sitten miten kisoissa ohjaat kun kerkeet tehdä kaiken maailman ohjauskuviot miten päin vain.
Onkohan se nyt kuitenkin ihan turhaa treenata, koska siitäkään ei hyötyä ole. Onhan se kiva, kun koira menee treeneissä ihan kivasti, mut kun sinne kisoihin ei kannata mennä, niin mitä varten sitä sitten tavoitteellisesti treenaiskaan..?

Mä en yhtään tiedä, että miten tohon saisin enää vauhtia. Tai saako siihen edes? Kisoissa siis.

Kuten jo mainitsinkin nii Pirtin kentän reenit on mennyt ihan hyvin Roon kanssa.

Into on nyt sitten siitä kerrasta lähtien, kun rengasta ollaan reenattu pelkäämään koutsia -.- Ei kestä yhtään, että se on lähellä, ei pysty suorittamaan. Ei sitä ennen oo se haitannu, kun kouluttaja ei ole ollut sen pahemmassa kontaktissa koiraan. Ja nyt sitten meidän reenailut menee ihan persiilleen. Sen näkee Intosta heti kun sen tuo radalle, että on varautunut ja jännittynyt, vaikka olisi leikkinyt. Ennen meni rataa, välittäen ainostaan musta ja siitä mitä mä teen. Sitä mitä ollaan nyt pennusta asti reenattu, että sillon kun tehdään niin me tehdään kahdestaan eikä huomioida muita. Turhaa työtä kai sitten sekin.
Nyt pitää vaan leikkiä radalla ja toivoa, että koira muuttuis entisekseen. Siis paljon töitä töitä ja töitä. On vaan niin vaikee koko ajan kehua ja olla iloinen + kannustava, kun koira tekee jtn tosi pientäkin radalla, kun tietää, että se pystyi parempaan ja teki enemmän.

Huoh, siis tällästä meille. Aika pohjalla ollaan molempien kanssa. Inton kanssa on vielä joku järki, mutta Roon kanssa en tiedä mitä teen.



blogger on aika kiva, kun raiskaa kuvat