kisoissa..

Eilen oltiin Tampereella virallisissa, kaks rataa mentiin, agi ja hyppäri, tuomarina Esa Muotka.

Eka rata oli melko helppo, takaakiertoja paljon. Alussa jotain kiemuraa.
Suunnittelin radan hyvin ja mielestäni ohjaus toimisi, no toimisihan se, jos muistaisi vaan ohjata!
Eli HYL. Romeo meni takaakierron "oikeinpäin", harmi kun ei oo videoo, olis nähny, että ohjasinko mä muka niin suoraan hypylle enkä näyttänyt kädellä. Sanoin kyllä "takaa" -käskyn, ilmeisesti menin ottamaan koiraa liaan aikasin vastaan ja tein jonkun liikkeen, joka ohjasi koiran suoraan hypylle. Koira ei ollut täydessä vauhdissa, mutta ei hidaskaan, ajattelin nopeuttaa sitä hakemalla sitä enemmän esteiltä ja tekemällä sen kiireiseksi. Mut ilmeisesti itse hätiköin.
Loppurata meni sitten ihan ok, mitä nyt se toinenkin takaakierto mentiin oikein päin -.- Onnistuin siis kaks kertaa peräkkäin sählään takaakierron, sanoin kylläkin käskyn "takaa", mut eihän se näyttänyt paljoa koiraan vaikuttavan... Yleensä pystyn lähettämään koiran suht kaukaakin takaakiertoon pelkällä käskyllä, mut nyt sit vaan "jotain tapahtui".
En ollut tyytyväinen rataan sitten ollenkaan... Olin ite kussut koko ohjauksen. No koiralle hyvät palkat ja vein sen varjoon lepäämään, sitten katsomaan muiden suorituksia.

Siinä olikin sitten aikaa odotella toista rataa ja miettiä, että miten mä nyt muistaisin koko ajan ohjata enkä vain olettaa..?!

Toinen rata oli siis hyppäri. Sekin melko helppo, alussa taas kiemuraa ja muualla oli muutama kohta jossa tultiin hypylle kovalla vaudilla ja piti kääntyä ihan vastakkaiseen suuntaan (ja tollaset kohdathan on meidän ongelma). Päätin sitten käyttää niissä koko ajan vastakkaista kättä. Taas tuntui, että rata on hallussa ja näin. No, koiraa kerkisin innostaa ennnen rataa, harmi vaan, että lelut jäi kotiin ja nyt sitten leikittiin nahkahihnalla. Hyvä vire radalle mentäessä ja vauhtia. Alussa mä ajattelin koko ajan, että ohjaa ja alun ohjasinkin, sitten vaan pakka hajos, en ollut yhtään mukana koiran menossa enkä tiennyt mihin suuntaan, ja sillä välinhän koira oli kerinnyt painaa väärälle hypylle (HYL), koira haukkui, ilmeisesti sitä, kun en ohjannut edes sitä vähää mitä yleensä. Jatkettiin siitä sitten muurille ja kepeille, jossa takanaleikkasin. Koiralla hyvä vauhti ja muistin kehua, sen jälkeen välistäveto, jossa onnistuin, kaarrokset pienet. Sitten putkeen ja hyppy, jonka jälkeen hyppy ja suunnan vaihdos. Olin totaalisestii hukassa, en ottanut koiraa edes vastaan, mietin vain, että "takaahan tää piti mennä?"... Muistin sitten että suoraan, mut se oli liian myöhästä, enää ei auttanut mikään vastakkainen käsi, koska koira hyppäs pitkälle. Sen jälkeen putkeen, hyppy ja taas hypy ja suunnanvaihdos, sama tilanne, olin ihan hukassa. Olin myöhässä, ei mitään mahdollisuutta saada koiraa kääntymään. Siitä se sitten painoikin vielä yhdelle hypylle, jonka jälkeen loppu ja sitten olikin tuo kauhee rata ohi.

Olin älyttömän tyytyväinen koiraan vauhtiin ja osaamiseen, mutta kettuuntunut siihen omaan sähläykseen. Siis heti kun sain jonkun kohdan onnistumaan niin seuraavan unohdin, olin totaalisesti pihalla. Siis mä en edes ohjaa, oletan koko ajan. Mun ohjaus on tosi huolimatonta ja liian rentoa, se on sellasta, että "jos nyt tosta menis ja jos nyt tolleen tekis". En ota sitä yhtään vakavasti, ilmeisesti sen takia, että en edes usko, että meillä on mitään mahdollisuuksia.
Mut luulen, että tohon auttaa vaan kisaaminemn virallisissa, niin, että mun pakko muistaa ohjata ja pysyä perässä. Olihan toka rata ekaan nähden parempi, siinä oli edes yks onnistunut kohta! ;D
Eheheh, no joo hauskaa oli! Eikä itseä oikeastaan harmittanut, yleensä HYL:n tullessa oon silleen "VOI SAAKELI!" jo radalla, mut nyt vaan olin sillee "no tulihan se hylky sieltä". Eikä koira onneksi huomannut mitään, se onkin ton asian ainut hyvä puoli. Pitää nyt kuitenkin ottaaa tavallaan vakavammin, eikä silleen, että se nyt on ihan sama.


Treenien päivittely on kokonaan unohtunut, mut eipä niissä mitään erikoista...